| SYNTYNYT | 17.11.2007 ikääntyminen | OMISTAJA | Jewel Ponies, VRL-02073 |
| ROTU, SKP | shetlanninponi, ori | KASVATTAJA | Creivi |
| SÄKÄKORKEUS | 98cm | PAINOTUS | esteratsastus |
| VÄRI & MERKIT | kimo | KOULUTUS | ko. heB, re. 70cm |
| REKISTERINUMERO | VH05-017-0582 | SAAVUTUKSET | YLA2, ERJ-II, SHLA-I |
| i. Copperlate YLA3 | ii. Cesta Cio EVM | iii. Cesta Cil |
| iie. Cesta Ciola | ||
| ie. Cesta Ceprah EVM | iei. Cesta Rim | |
| iee. Cesta Rah | ||
| e. Colonna YLA3 | ei. Cesta Cola EVM | eii. tuntematon |
| eie. tuntematon | ||
| ee. Cesta Mia EVM | eei. tuntematon | |
| eee. tuntematon | ||
Kossun isänisä on Cesta Cio, hieno punarautias shetlanninponiori. Estepainotteinen ori hyppää ratana 80cm. Cesta Cio on jopa toiminut juniorijoukkueen ratsuna PM-kisoissa.
Cesta Cion isä, Kossun isänisänisä Cesta Cil on myös hyvä esteponi, mutta on niittänyt mainetta ja kunniaa myös näyttelykehissä. Ori on väritykseltään upea rautiaanpäistärikkö ja tällä komealla ilmestyksellä onkin paljon erilaisia titteleitä.
Kossun isänisänemä, Cesta Ciola, on kisannut pieniä luokkia kenttäratsastuksessa, mutta mitään suurempia sijoituksia ei tämä tamma omista.
Kossun isänemä Cesta Cephar on oikein vetreä, punarautias koulupainotteinen poni. Se on voittanut monenlaisia, helppoja sekä vaativia koululuokkia ja kisannut myös valjakkopuolella, hyvällä menestyksellä. Tammalla on vain yksi jälkeläinen.
Cesta Cepharin isä Cesta Rim on jo edesmennyt. Ori oli erittäin ihastuttava kimo herrasmies. Tämä ori oli aikoinaan suosittu jalostusori joten jälkeläisiä tältä löytyy ihan kiitettävästi.
Kossun isänemänemä Cesta Rah on myös jo edesmennyt tamma, joka elinaikanaan menestyi vaativissa sekä helpoissa luokissa.
Kossun emänisä Cesta Cola on erittäin hurmaava kimo ori, joskin hieman ilkikurinen. Vaikka orin säkäkorkeus on vain 92cm, se on hypännyt jopa 80cm ratoja ja vielä menestyen!
Kossun emänemä Cesta Mia toimii vielä tänäkin päivänä laukkaponina. Ulkonäöltään tamma on kaunis musta, 99cm korkea shetlanninponitamma. Tämä tamma on menestynyt myös näyttelyissä, varsin hyvän rakenteensa vuoksi.
|
13.1.2010 Tänään Kossulla olisi vuorossa kunnon koulutreenit. Olin varautunut olemaan tallilla kauan ja vääntämään pikku orin kanssa oikein kunnolla koulukiemuroita. Niinpä hain Kossun tarhasta ja laitoin sen kuntoon ratsastusta varten. Ori käyttäytyi hienosti koko projektin ajan. Se ei edes suuremmin häiriintynyt ohi menevistä tammoista, vaikka ne yrittivätkin Kossulle hieman höristä. Suuntasin askeleeni kentälle. Kentän reunalle päästyäni totesin, ettei se ollutkaan niin hyvässä kunnossa, että olisin viitsinyt tahkoa siellä koulukiemuroita. Niinpä päädyimme maneesille. Aluksi annoin Kossun kävellä pitkin ohjin ja ihan rauhassa. Sitten aloin verryttelemään sitä ravissa. Kossu tuntui hieman tahmealta, mutta vertyi kyllä muutamien ympyröiden ja kiemuroiden jälkeen. Pääpiste harjoittelussamme oli tänään väistöissä. Kossulla on ollut niissä nimittäin hieman ongelmia, se ei oikein tykkää antaa ihmiselle periksi. Harjoittelimme pohkeenväistöä niin, että aloitimme uralta nurkasta ja väistätin Kossua kohti kentän keskustaa. Sen jälkeen palasimme takaisin uralle väistäen toiseen suuntaan. Kossu tuntui yllättävän hyvältä. Lopputunnista olinkin oikein tyytyväinen saavutuksiimme ja annoin Kossun kävellä rauhassa loppukäynnit. 5.2.2010 Ilmoitin meidät tänään hallikisoihin, jotka olisivat aika tarkkaan viikon kuluttua. Niinpä päätin tänään vielä kokeilla, että miten meidän esteiden hyppely sitten oikein sujuu. Viime aikoina estetreenit ovat kyllä menneet ihan hyvin, mutta viime hetken varmistelut ja toimintasuunnitelmat eivät ole ollenkaan pahitteeksi. Laitoin siis Kossun valmiiksi ja suuntasin maneesille. Siellä olikin joku juuri lopettelemassa estetuntia, joten me pääsimme Kossun kanssa kätevästi jatkamaan heidän jättämälleen radalle. Aluksi verryttelin Kossun tasaisella maalla. Ori tuntui todella energiseltä ja normaalilta sählältä itseltään. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin tahkoa se ylimääräinen energia pois, jotta herra malttoi keskittyä esteisiin. Kun vihdoin pääsimme hyppäämään, aloitimme ensin ihan matalista ristikoista. Kossu tuntui todella hyvältä, joten nostin esteet 60cm ja 70cm korkeuteen, joita ne kisoissakin sitten tulisivat olemaan. Otimme pari yksittäistä estettä alkuun, jotta Kossulle tuli selväksi, että esteet olivat nyt korkeita. Ori suoriutui niistä hienosti. Sen jälkeen suunnittelin meille radan ja hyppäsimme sen läpi pariin otteeseen. Olin oikein tyytyväinen treeniin. Kossu oli aivan täydellinen! Toivottavasti se vain olisi sitten kisoissakin yhtä mahtava. 26.3.2010 Tulin tallille vasta illalla. Olin suunnitellut, että lähtisimme Kossun kanssa hieman maastoilemaan, mutta alkoikin olla jo niin pimeää, etten sitten uskaltanutkaan lähteä sinne samoilemaan. Vaihdoin siis suunnitelmia ja Kossun kuntoon laitoin jälkeen suuntasimme maneesille. Päätin pitkästä aikaa koittaa irtohypyttää Kossua. Aluksi taluttelin sitä hetken aikaa, jottei se innostuksissaan vapaana ollessaan saisi reväytettyä itseään. Kun mielestäni olimme kävelleet tarpeeksi, päästin Kossun irti. Se lähtikin saman tien pukkilaukalla kohti maneesin toista päätyä. Pystytin itse pari estettä kujaan sillä aikaa, kun ori purki omaa ylimääräistä energiaansa. Pian Kossu tulikin katsomaan mitä olin rakentanut. Otin sen kiinni ja palkitsin taputuksilla, kun ori ei yrittänyt lähteä karkuun. Talutin Kossun kujan toiseen päähän ja päästin irti. Ori tajusi heti mistä oli kyse ja lähti into piukassa kohti esteitä. Vähän turhan kovalla vauhdilla se lähestyi, mutta ylitti esteet vaivatta. Nostin puomeja hiukan ja päästin Kossun taas hyppäämään. Siltä ei tuntunut innostus laantuvan saati vauhti loppuvan. Jatkoimme samaa harjoitusta muutamia kertoja, niin että nostin esteitä aina hyppyjen jälkeen. Kossu hyppäsi kaikki puhtaasti ja todella hienosti. Lopuksi vielä pistin orin ravaamaan uraa pitkin, jonka jälkeen otin sen kiinni. Jälleen Kossu antoi vaivatta ottaa itsensä narun nokkaan. Taluttelin oria kunnes se ei enää puuskuttanut ja sitten suuntasimme tallille. Kossu oli aavistuksen hikinen, joten jätin sen viltti niskassa kuivattelemaan sisälle. 12.4.2010 Vihdoin pääsin tallille valoisaan aikaan, joten päätin lähteä Kossun kanssa maastoon. Sääkin oli mukavan keväinen, vaikka oltiin vasta huhtikuun alussa. Hain siis Kossun sisälle tarhasta ja harjasin sen parhaani mukaan. Kossu oli nimittäin yltä päältä kuran peitossa! Se oli oikein nauttinut tarhassa pyörimisestä. Kun vihdoin olin saanut ponin harjattua ja varusteet sen selkään, hyppäsin selkään ja suuntasimme metsätielle. Aluksi kävelimme ihan rauhassa pitkän matkaa. Kossu tuntui yllättävän rauhalliselta ja kuuliaiselta. Kun sitten otin ohjat tuntumalle ja suunnittelin ravipätkää, alkoi ponikin jo hiukan heräillä. Hetken ravattuamme Kossu oli jo ihan intopiukassa ja annoin sen purkaa energiaansa laukassa. Ori kuunteli silti hienosti pidätteitä ja muita apuja, joten luulen että me molemmat nautimme kovasta vauhdista. Lopulta Kossu alkoi puuskuttaa niin paljon, että totesin että on parempi siirtyä hetkeksi ravin kautta käyntiin. Orilla olisi kyllä ollut vielä menohaluja vaikka muille jakaa, vaikkei kunto sitten niin hyvin enää kestänytkään. Loppumatkasta otimme vielä pari lyhyttä ravi pätkää ja muuten kohtuu rauhallista käyntiä. Takaisin tallille päästyämme laitoin Kossulle villaloimen kuivattamaan sen hikistä karvaa ja putsasin vielä hiukan sen varusteita. 21.5.2010 Suunnittelin täksi päiväksi taas jonkunlaisia koulutreenejä. Kossu olikin sisällä jo valmiiksi, joten harjasin sen ja laitoin varusteet päälle. Hetken aikaa jouduin etsimään sen suojia, niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Lopulta tajusin, että olinkin viime kerralla unohtanut kuraiset suojat pesupaikalle. Siellähän ne odottivat, edelleen kuraisina! Ei auttanut kuin ruveta pesuhommiin. Kun vihdoin olin saanut ponin valmiiksi, suuntasimme sadetta karkuun maneesiin. Siellä olikin ruuhkaista, mutta mahduimme kuitenkin joukkoon. Aluksi kävelin rauhassa ja väistelin muita ratsukoita, jotta Kossu sai rauhassa lämmitellä lihaksiaan. Sitten otimme kevyttä ravia ja teimme paljon ympyröitä. Huomasin hetken päästä unohtaneeni kokonaan kunnon suoristukset ympyröiden välillä. Kun ne taas muistin, niin alkoi ratsastuskin sujua. Siirryimme hieman vaativampiin harjoituksiin ja yritin palauttaa Kossun mieleen, miten pohkeenväistö sujuu. Ei se orilta oikein luonnistunut, mutta se jaksoi sentään hetken aikaa yrittää ihan tosissaan. Kun huomasin Kossun pinnan kiristyvän, vaihdoin harjoitusta. Siirryimme laukkaan. Annoin Kossun ensin laukata pari kierrosta hieman vapaammin, ihan vain siirtääkseni sen ajatukset hetkeksi muualle koulukiemuroista. Kun ori tuntui taas virkeältä ja halukkaalta, aloin kokoamaan sen laukkaa. Teimme laukassakin ympyröitä ja tempon vaihteluita niin, että Kossu kuunteli minua kunnolla. Se tuntuikin laukassa todella hyvältä ja kuuliaalta. Lopputunnista otimme vielä kevyttä ravia ja pitkät loppukäynnit. Olin tyytyväinen Kossun panokseen. 7.6.2010 Tulin tallille jo aikaisin aamulla ja harjailin Kossua huolella ja rauhassa. Nautin kauniina kesäaamuna sen seurasta ja hiljaisesta tallista. Päätin lähteä maastoon ilman satulaa. Siispä puin Kossulle suitset päähän ja laitoin itseni ratsastuskuntoon. Sitten suuntasimme kohti läheistä lampea. Kävelimme ihan rauhassa ja nautimme lämpimästä aamuilmasta. Yhtäkkiä Kossu pelästyi jotain sittisontiaista ja lähti täysillä takavasemmalle. Lopputuloksena löysin itseni puskasta koivet pystyssä ja Kossun onnekseni kuitenkin läheiseltä pellolta nauttimasta tuoretta ruohoa. Ori meinasi vielä lähteä karkuun, kun lähestyin sitä, mutta antoi kuitenkin lopulta ottaa itsensä kiinni. Kipusin takaisin selkään ja jatkoimme matkaa. Kossu ei tuntunut olevan moksiskaan äskeisestä pillastumisesta. Niinpä jatkoimme rauhallisella ravilla lammelle asti. Lammen maisemat näyttivät todella kauniilta. Jalkauduin ja kävin kokeilemassa vettä varpaillani. Se oli lämmintä. Houkuttelin Kossunkin mukaan ja kahlasimme hetken aikaa rantaviivan lähettyvillä. Ori nautti vesileikeistä täysin siemauksin ja lopulta olin itsekin aivan märkä sen polskuteltua vedessä. Lähdimme hetken touhuttuamme takaisin tallia kohti. Pienen ravipätkän jälkeen tyydyin menemään käyntiä loppumatkan. Tallille päästyämme, totesin että oli kaiken kaikkiaan ollut todella hauska reissu putoamisesta huolimatta!
28. tammikuuta 2009
17. tammikuuta 2009
01. tammikuuta 2009
31. joulukuuta 2008 |
|
Jewel Ponies on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen © Jewel Ponies 2006-2011 » Sivun alkuun
kävijää vuonna 2011