Poison Eye Bit


SYNTYNYT	14.12.2007 ikääntyminen	OMISTAJA	Jewel Ponies, VRL-02073
ROTU, SKP	shetlanninponi, tamma	KASVATTAJA	Tiitu, Perjantai
SÄKÄKORKEUS	101cm	PAINOTUS	esteratsastus
VÄRI & MERKIT	tummanrautias	KOULUTUS	ko. heC, re. 70cm
REKISTERINUMERO	VH05-017-0881	SAAVUTUKSET	YLA3, ERJ-II

Pirteä pikku otus

Hauska ja vilkas, ehdottoman kiltti ja ihmisrakas shetlanninponineiti niin näyttöön kuin käyttöönkin.
Näin kuvaa Eijan kasvattaja ponia, eikä tämä kuvaus kovin kauas eksy! Eija on kaunis pieni poni neiti, jolta ei hilpeys lopu kesken. Tamma jaksaa aina ilahduttaa yleisöään positiivisella asenteellaan.

Käsiteltäessä tamma on aina ollut todella helppo, se suhtautuu tyynen rauhallisesti uusiin asioihin ja opettelee mielellään uusia kikkoja. Harjaukseen Eija on tottunut pienestä pitäen, kun sen emä tykkäsi kihnata aina varsansa karvaa ja näin helpotti kasvattajan työtä! Jopa ihan pienetkin lapset voivat häärätä Eijan kimpussa ilman, että tamma siitä mitään suurempia paineita ottaa. Kavioiden putsaus tosin saattaa tuottaa pienille hieman vaikeuksia, kun ei tamma vielä oikein osaa pitää niitä itse ylhäällä, mutta kyllä se siitä lähtee kun idean tajuaa.

Yksi pienoinen probleema Eijan käsittelyssä on. Se on todella arka vedelle ja näin ollen sen pesu on hieman haastavaa. Onneksi tamma on sen verran nirppanokka, ettei yleensä likasta itseään pahemmin, mutta olisi se pesu kuitenkin näyttelyponille välillä ihan tarpeellista. Toivotaan, että Eija tajuaa ajan ja kokemuksen myötä ettei voi hukkua pieneen vesisuihkuun.

Ratsastaessa Eija on vähän laiskahko, eikä aina niin vähänkään! Tomera pikkuratsastaja saa ponin kuitenkin liikkumaan hienosti ja silloin poni näyttää kyntensä. Se on oikea peto esteillä! Eija hyppää hyvällä tyylillä ja todella tarkasti. Vaikka vauhtia ei aina löydy tarpeeksi, pärjää poni hyvin ketteryytensä ansiosta. Eija kääntyy notkeasti ja pitää aina huolen etteivät puomit lentele, vaikka lähestyminen olisikin hieman tiukka.

Koulunvääntö ei ole Eijan lempipuuhia, mutta kyllä se siihenkin taipuu, jos on aivan pakko. Tamman liikkeet tosin ovat hieman tahmeat, eikä sitä kouluratsun liidokkuutta ravista löydy, mutta lastenratsuksi se on omiaan. Myös maastoilu virkistää ponia kivasti ja siellä se pinkookin välillä yhtä kovaa kuin isot hevoset, vaikkei kyllä uskoisi!

Kilpailuissa tämä tamma käyttäytyy yleensä kuten kotonakin, se ei turhia stessaile.

Yleisesti tamma on siis oikein veikeä tapaus, eikä jätä katselijoitaan kylmiksi!

Perhe on pahin!


i. Luvas Kreatur	ii. Kultakummun Lukas EVM	iii. Kultakummun Pringles
		iie. Kultakummun Carola
	ie. Ylvas Ärla EVMt	iei. Snusmumriken
		iee. Ylvas Sophie
e. Way Deystro	ei. Reflection F EVM	eii. Centipede
		eie. Honeymoon F
	ee. Way Evidence EVM	eei. Way Downcast
		eee. Way Quaranteed

Eijan isänisä Kultakummun Lukas oli menestyksestä runsaasti nauttinut shetlanninponi herra. Kauniin harmaankimoa ponia on nähny loistamassa valjakkoajo- ja kouluratsastuskilpailuissa. Orilla on useita jälkeläisiä Euroopassa, koska se oli aikoinaan viehättävä tapaus tammanomistajille sekä rakenteellisesti, että taidollisesti.

Kultakummun Lukaksen isä Kultakummun Pringles asui lähes puolet nuoruudestaan Englannissa, jossa se sai tasokkaan ratsukoulutuksen ja pääsi kilpailemaan este- ja kouluratsastusta nuoren ratsastajattarensa kanssa. Primukseksi kutsuttu herra eli koko elämänsä salamanvalojen räiskeessä. Onneksi orin itsevarma luonne ja heltymätön kylmänrauhallisuus pitivät sen tolpillaan. Primus sai kilpailukausiensa lomassa tammavieraita aina silloin tällöin ja orin päästyä eläkkeelle - ja viimein sitten pitkän elämänsä jälkeen kuoltua - jälkeläisiä oli kertynyt mukavasti yli kahdenkymmenen.

Eijan isänisänemä Kultakummun Carola oli kaunistakin kauniimpi keijukaisprinsessa. Shetlanninponiksi hivenen kevytrakenteinen tamma oli luonteeltaan lempeä. Se tuli kaikkien kanssa toimeen. Tamma ei ollut elämänsä aikana mikään erityinen stara, mutta se pärjäsi ihan kivasti lähitallien järjestämissä seurakilpailuissa, joissa lajina oli useimmiten valjakkoajo. Kuoltuaan luonnollisesti vanhuuteen Carola jäi ihmisten mieliin viehättävänä ja ystävyyttä symboloivana ponina.

Luvas Kreaturin emä Ylvas Ärla toi sukuun hieman ruotsalaisia vivahteita. Tamma nimittäin eli Ruotsissa elämänsä ensimmäiset pari vuotta ja muutti vastasen jälkeen Suomeen omistajan vaihdoksen vuoksi. Suomessa Ärla pääsi kilpailemaan hiukan, mutta pääasiassa se toimi varsojen mamina eräässä siittolassa.

Eijan isänemänisä Snusmumriken oli vekkuli tapaus. Orin kanssa jouduttiin sen elämän aikana useisiin kommelluksiin. Oikeastaan sen ei alun perin pitänyt edes olla Ylvas Ärlan isä, vaan ovela herra järjesti tämän aivan itse ja salaa. Onneksi sen kotitilalla ei kuitenkaan ollut, kuin shetlanninponeja joten vältyttiin erityisiltä katastrofeilta. Sukujuuriltaan täysin ruotsalainen ori toimi pääasiassa harrasteponina elämänsä aikana, eikä sillä ollut erityistä roolia kilpailukentillä.

Ylvas Ärlan emä Ylvas Sophie oli hyvin erilainen tapaus tamman isään verraten. Tamma oli nimittäin kantakirjaponi ja se kiersi ahkerasti valjakko-ajopiirejen kilpailuja. Sophien omistaja kilpailutti tammaa ahkerasti aina 16-vuotiaaksi asti ja vasta sen jälkeen kilpailueläkkeellä neiti sai hienot jälkeläisensä. Tamma menehtyi vanhuuteen lähes kolmekymppisenä.

Eijan emänisä Reflection F oli ihan nuoruudestaankin asti lupaava tapaus. Se tuli hyvistä vanhemmista ja tasokkaan koulutuksen jälkeen oria nähtiin milloin missäkin kilpailuissa. Titoksi kutsuttu ori asusteli vuoroin missäkin päin maailmaa. Orin vauhtia ympäristön vaihtelu ei kuitenkaan tuntunut haittaavan. Kun Titon omistaja kokeilu valjakkoajokilpailuita herran kanssa hän huomasi, että orilla oli erityistä karismaa ja taitoa siihen lajiin. Niimpä siitä muotoutui pitemmän päälle eräänlainen painote. Vaikka Tito olikin menestystarinan elänyt herrasmies se ei saanut kovin montaa jälkeläistä, koska sen omistaja ei perustanut siitä, että poneilla tuotetaan massoittain jälkeläisiä.

Reflection F:än isä Centipede oli hurmaava hieman toffeensävyisen ruskea poni. Ori asusteli yhdessä kahden muun shetlanninponin kanssa, joita käytettiin eräänlaisissa show-tempauksissa. Cent itse ei kuitenkaan sellainen sirkusponi ollut, vaan sen omistajan tytär kisasi ponilla este- ja kouluratsastuskilpailuissa. Vasta Centin vetäytyessä eläkkeelle sillä kokeiltiin ajamista, joka sitten huomattiinkin olevan luonnostaan orin veressä.

Eijan emänisänemä Honeymoon F tuo Eijan sukuun pirteyttä ja erilaisuutta. Neiti nimittäin oli elämänsä ensimmäiset viisi vuotta ratsastuskoulussa opetusponina, kunnes sen viimeisin omistaja nappasi sen itselleen ratsastuskoulun ajautuessa konkurssiin jostain kumman syystä. Opettajana ollessaan Honey oppi kärsivälliseksi ja senkin vuoksi uusi omistaja jaksoi uskoa siihen, että tammasta kehkeytyisi vielä oikein timmi ajoponi. Parin vuoden opettelun jälkeen Honey puhkesikin kukkaan. Tamma varsoi elämänsä aikana vain kaksi varsaa, joista jälkimmäistä varsoessaan se menehtyi.

Eijan emänemä Way Evidence oli kasvattajansa Christina Wayn lempiponeja. Syynä tuohon kiintymykseen oli varmastikin osallisena Eden hiukan äidillinen olemus ja tapa jolla se paimensi muita poneja. Christina aina sanoikin, että hän rakastaa seurata miten Ede ohjaa muita. Christina yritti kiireisinäkin shetlanninponi kasvattajan päivinään ehtiä viettää edes hetken tamman seurassa. Ede kilpaili elämänsä aikana näyttelyissä, jonka ansiosta hyvärakenteinen tamma sai kantakirjauksen II-palkinnon aikoinaan.

Wat Evidencen isä Way Downcast oli eläessään taitava ja vauhdikas ponnuponi. Se kilpaili esteratsastusta näyttelyuransa lomassa ja loisti siinä. Ori muutti kasvattajansa luota pois melko pian syntymänsä jälkeen, joka mahdollisti myös sen huomattavan henkisen kasvun yksilönä. Omistajansa ainoana ponina Cast pääsi myös kiertämään hiukan kansainvälisissä esteratsastuskilpailuissa ja nautti kokemuksesta. Ulkomaan matkat johtivat myös siihen, että tammat ympäri Eurooppaa matkustivat Englantiin ihan vaan sen vuoksi, että ne olisi siitetty Castilla.

Eijan emänemänemä Way Quaranteed oli valjakkoponi henkeen ja vereen. Sillä ei oikeastaan ratsastettu kertaakaan sen elämän aikana ellei lasketa sitä, että pari pikkulasta on istunut sen paljaassa selässä talutuksen aikana. Kotikontulaisten kesken Queeniksi nimitetty neiti pörhisteli kärryjen edessä ja kiinnitti suuresti huomiota etenkin silloin, kun se onnistui nappaamaan voiton viidestä kilpailusta peräkkäin.

Mini Eijat?

Poison Eye Bit ottaa elämänsä aikana vastaan korkeintaan 6 oria. Tamma ei ole tällä hetkellä tarjolla jalostukseen.

31.01.2009 t. Carolyn v.d. Jewel (Poison Eye Bit x Bye Benson) om. Jjune (VRL-06640)
17.01.2009 o. Pisang v.d. Jewel (Poison Eye Bit x Nefertarin Pina Colada) om. Emmu (VRL-08154)
5.10.2008 o. Beysson of Jewel (Poison Eye Bit x Bye Benson) om. Rinsessa (VRL-08111)
19.08.2008 t. Caipricorne of Jewel (Poison Eye Bit x Croas CRE) om. flanelli.
14.08.2008 t. Elviira of Jewel (Poison Eye Bit x Huvin Radwan) om. Jewel Ponies

Hei me voitetaan!

Kalenterissa vain sijoitukset.

Esteratsastus: (50 sij.)
12.06.2008, JPR, ERJ, lk. 50cm, sij. 1/36
12.06.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/26
20.05.2008, Veatu Kuningriik, ERJ, lk. ristikko, sij. 5/67
06.06.2008, Fawel, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/21
06.06.2008, Fawel, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/21
06.06.2008, Fawel, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/28
26.06.2008, Daron Warmbloods, ERJ, lk. 50cm, sij. 5/36
26.06.2008, Daron Warmbloods, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/38
10.06.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/23
02.08.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/26
02.08.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/26
22.08.2008, Waya Ponies, ERJ, lk. 50cm, sij. 3/64
19.08.2008, Sjöstrand Herrgård, ERJ, lk. 50cm, sij. 4/20
19.08.2008, Sjöstrand Herrgård, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/26
08.08.2008, Mörkövaara, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/33
09.08.2008, Mörkövaara, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/43
04.08.2008, JPR, ERJ, lk. 50cm, sij. 4/40
03.08.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/27
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/56
24.08.2008, JPR, ERJ, lk. 50cm, sij. 6/56
10.11.2008, Amable, ERJ, lk. 60cm, sij. 7/109
06.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 40cm, sij. 1/39
06.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/40
07.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/40
08.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 40cm, sij. 4/38
09.11.2008, Leighton, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/40
16.11.2008, Reyan, ERJ, lk. 40-50cm, sij. 1/17
23.11.2008, Kielletty, ERJ, lk. 40-50cm, sij. 4/50
23.11.2008, Kielletty, ERJ, lk. 50-60cm, sij. 2/50
31.12.2008, Böknäs, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/30
14.01.2009, Kotiniitty, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/40
14.01.2009, Kotiniitty, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/40
30.12.2008, VMR, ERJ, lk. 60cm, sij. 4/108
17.01.2009, Jefton, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/60
17.10.2008, JPR, ERJ, lk. 40cm, sij. 1/34
19.10.2008, JPR, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/70
23.11.2008, WR, ERJ, lk. 50-60cm, sij. 4/35
20.12.2008, Endless, ERJ, lk. 40-60cm, sij. 3/23
16.01.2009, CeRi, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/53
23.01.2009, Suburban, ERJ, lk. 60cm, sij. 3/45
25.01.2009, Inspiraatio, ERJ, lk. 40cm, sij. 2/14
07.02.2009, Forvice, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/40
09.02.2009, Forvice, ERJ, lk. 60cm, sij. 1/40
10.02.2009, Forvice, ERJ, lk. 60cm, sij. 2/40
17.01.2009, kutsu, ERJ, lk. 60cm, sij. 6/40
22.02.2009, kutsu, ERJ, lk. 60cm, sij. 5/40
09.12.2011, ERJ, kutsu, lk. 70cm, sij. 8/95
08.12.2011, ERJ, kutsu, lk. 70cm, sij. 9/96
03.11.2011, kutsu, ERJ, lk. 70cm, sij. 1/90
15.10.2011, ERJ, kutsu, lk. 70cm, sij. 5/80

Muut:
27.06.2008, Daron Warmbloods, KRJ, lk. heC, sij. 3/92
28.07.2008, JPR, KRJ, lk. heC, sij. 1/60
29.07.2008, JPR, KRJ, lk. heC, sij. 2/69

Eijan hoitopäiväkirja:

28.1.2007
Eija muutti uuten kotiinsa Jewel Poniesiin. Tamma sai aluksi jäädä sisälle ihmettelemään uutta paikkaa ja muutaman tunnin kuluttua se päästettiin tarhaan muiden ponien viereen. Eija ihmetteli uutta ympäristöä, mutta otti loppujen lopuksi muuton melko lunkisti.

Tarhassa se söi heiniään rauhassa ja aina välillä tarkkaili muiden ponien touhuja. Kun joku oreista alkoi huudella kauempaa, Eija vastasi kutsuun pikimmiten. Orien huutelu sai tamman hieman levottomaksi, mutta hyvin se kuitenkin sähkölangoissa pysyi.

Illalla sisälle mentäessä Eija käyttäytyi hienosti ja kulki kuin vanha konkari omaan karsinaansa.

1.2.2007
Ensimmäinen ratsastus Eijalla meni oikein kivasti. Hieman tamma vielä katseli uutta kotipaikkaansa, mutta pyydettäessä keskittyi työhönsä kyllä ihan kiitettävästi. Emme menneet ekalla kerralla kovin kauaa, käytiin lähinnä vain läpi kaikki askellajit ja testailtiin hiukan ponin taitoja.

Alkukäyntien aikana Eija yritti vilkuilla paljon ympärilleen ja säikkyikin hieman outoja ääniä, mutta raviin siirryttäessä keskittyi jo ihan täydellisesti. Eijalla on todella pompottava shettiksille tyypillinen ravi. Siellä oli harvinaisen vaikea istua mukana. Laukka tällä tammalla oli myös melko lyhyt, mutta se pyrki kuitenkin hyvin eteenpäin.

Hyvinhän Eija tuntui ratsastuksen alkeet osaavan.

12.3.2008
Oltiin tänään Eijan kanssa kouluvalmennuksessa. Tamma oli ihan kivan kuuliainen koko tunnin ajan ja teki pyydetyt asiat suunnilleen oikein. Valitettavasti siitä vain ei taida kouluratsua tulla, kun millään ei kyllä liitoa tältä tammalta saa esiin.

Alkukäyntien jälkeen meidän oli määrä harjoitella siirtymiä niin, että teimme kolmikaarista kiemurauraa ja hiljensimme ensin ravista käyntiin aina keskellä kenttää. Sen jälkeen teimme vielä samaa harjoitusta hieman vaativammin eli siirryimme ravista suoraan pysähdykseen ja siitä sitten jatkoimme taas matkaa ravilla.

Kokeilimme Eijan kanssa myös hieman lisätä ravia, mutta ei siitä tosiaan mitään irti lähtenyt. Niinpä otimme loppu tunnista muutamia laukannostoja ja olimme niihin tyytyväisiä.

24.4.2008
Eija pääsi taas hyppäämään muutamia esteitä. Alkuverkat meni ihan kivasti, tammalla oli melko paljon energiaa ja sen menosta huomasi ponin tykkäävän hyppäämisestä yli kaiken. Alkuverkkojen aikana pyrin saamaan tamman hyvin kuulolle erilaisten temponvaihtelujen avulla. Lisäksi ylitimme muutamia puomeja, jotta Eijalle tuli taas selväksi mitä ollaan tekemässä.

Ensimmäisten hyppyjen jälkeen Eija jo malttoi kuunnellakin ratsastajaansa ja hypyistä tuli oikein hyvän näköisiä. Treenasimme vain pienillä, 40cm esteillä keskittyen enemmänkin siihen tyyliin millä esteet ylitämme eikä esteiden korkeuteen. Lopuksi otettiin muutama pieni rata ja oli oikein positiivista huomata, miten tamma kääntyi kuin pennin päällä uusintakierroksella.

3.5.2008
Aikaisin aamulla lähdettiin Eijan kanssa estekisoihin mittailemaan taitojamme. Kyllä kannattikin lähteä, nimittäin poni oli verkasta lähtien todella upea! Se kuunteli ratsastajaansa herkeämättä vaikka ympärillä oli paljon junnuja ja kauhea hälinä. Ponin laukka tuntui pyörivän todella hyvin ja verryttelyhypyt olivat sujuvia, joten en verkannut sitä kovin kauaa. Turhaan ponia nyt väsyttää ennen rataa kun se kerta tuntui niin hyvältä.

Hypättiin kaksi rataa, 50cm ja 70cm ja kummastakin saatiin puhdas! Ekassa luokassa oltiin viidensiä ja tokassa ensimmäisiä, huippua! Ensimmäinen luokka oli ratapiirrokseltaan mielestäni melko helppo. Siinä ei ollut sarjoja tai haastavia suhteutettuja välejä, silti luokan taso tuntui olevan hiukan köyhä. Moni teki virheitä ihan helpoilla esteillä, ehkä huolimattomuuttaan tai vain kokemattomuuttaan. Toinen rata olikin sitten jo hieman vaativampi, luonnollisesti. Eijallehan tuo korkeus on jo ihan maksimi, minkä se pystyy ratana suorittamaan. Todella loistavasti tamma silti radan hyppäsi ja lyhyiden teiden ansiosta vei voiton monen ison hepan nenän edestä!

8.5.2008
Kävin tallilla keskipäivän aikoihin ja oli muuten upea ilma! Hain Eijan tarhasta ha harjasin sen. Sitten käytiin tamman kanssa maastoilemassa. Mentiin suurin osa matkasta ihan vain käyntiä, muutama rauhallinen ravipätkä. Eija nautti metsän rauhasta, enkä voi väittää että ratsastajakaan reissua olisi inhonnut. Oli se kyllä todella rentouttava ja mukava retki! Eija käyttäytyi hienosti ja vaikka huomasin sillä olevan kevättä rinnassa, silti se kuunteli apujani moitteettomasti.

Takaisin tallille päästyämme harjasin Eijaa vielä hetken ja sen jälkeen syöttelin sille kevään ensimmäisiä tuoreita ruohoja. Shettiksille tuoreeseen ruohoon totutteleminen rauhassa on kuitenkin todella tärkeää, ettei niille sitten tule kaviokuumetta. Eija nyhti ruohoa maasta minkä kerkesi ja minä nautin keväisestä auringon paisteesta. 15.5.2008
Maija kävi taas pitämässä meille estevalmennusta. Eija oli alkuverkassa todella haluton liikkumaan ja ihmettelimme Maijan kanssa syytä siihen. Päätimme kuitenkin kokeilla muutamaa hyppyä ja katsoa mitä tuleman pitää, tässä vaiheessa poni kun liikkui vielä ihan puhtaasti. Ensimmäisen hypyn jälkeen tamma meinasi alastulossa kuitenkin mennä nokilleen ja alkoikin selvästi ontua toista etustaan. Jalassa ei pintapuolisesti näkynyt mitään, mutta lopetin tietenkin ratsastuksen saman tien.

Tallilla kylmäsin kipeää jalkaa ja tutkimme sitä Maijan kanssa yhdessä. Totesimme ettei siinä näkynyt mitään, mikä vaatisi eläinlääkärin käyntiä, joten päätimme yrittää ihan vain kotikonstein tamman parantamista. Jatkossa olisi siis edessä lepoa ja jalkojen kylmäämistä.

26.5.2008
Enää Eija ei ole ontunut pariin päivään, joten päätimme aloittaa taas ratsastelun pikku hiljaa. Kävelimme vain kentällä hetken aikaa ja testailimme miten halukas Eija on liikkumaan. Ja kyllähän se halusi liikkua, olisi jopa halunnut mennä kovempaa, mutta ei nyt kuitenkaan vielä oteta niin raskaasti.

Keskityin lopuksi lähinnä tamman paijaamiseen. Harjasin sen vielä huolellisesti ratsastuksen jälkeen ja selvitin harjan sekä hännän. Tammaa selvästi hiukan jo turhautti se, ettei se päässyt kunnolla liikkumaan, mutta eiköhän se tuosta vielä pian pääse takaisin aktiiviseen treeniin.

30.6.2008
Päästiin vihdoin taas Eijan kanssa kisoihin. Puunasin tamman hyvin edellisenä iltana. Pesin ja selvitin sen jouhet ja lopuksi suihkutin vielä hieman show shine:a ponin ympärille. Aamulla harjasin Eijan vain pintapuolisesti, kun tamma ei ollut saanut itseään yön aikana likaistettua. Sitten pikaisesti kuljetussuojat ja loimi niskaan ja menoksi. Olimme nimittäin hieman myöhässä aikataulusta.

Kun saavuimme kisapaikalle, siellä oli jo kova tohina päällä. Juoksin ilmoittamaan tulostamme kansliaan ja pikaisesti takaisin pistämään poni verkkakuntoon. Annoin ohjat hetkeksi hoitajallemme ja menin itse opettelemaan rataa. Rata tuntui loogiselta, joten se painui onneksi hyvin mieleeni.

Luokka oli jo alkanut ja oma vuoroni lähestyi. Niinpä menimme verryttelemään kentälle. Tamma oli verkassa todella energinen, mutta rauhoittui radalle päästyään. Hypyt menivät ihan kivasti, vaikkei tällä kertaa harmillisen yhden pudotuksen takia ruusuketta saatukaan. Kuski oli kuitenkin ihan tyytyväinen tamman panokseen.

2.7.2008
Tulin tallille isäni kyydillä jo aikaisin aamulla. Päätin kauniin kesäisen lämpimän aamun innoittamana, että mehän lähdettäisiin taas Eijan kanssa maastoilemaan. Tällä kertaa mentiin oikein pitkä ja reipas lenkki.

Pitkien alkukäyntien ja lönköttelyravien jälkeen pääsimme spurttaamaan oikein kunnolla pitkälle laukkasuoralle ja siitäkös tamma innostui. Eija pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja kuski yritti killua kyydissä. Huonoin tuloksin. Tienviereisestä pusikosta loikkasi yhtäkkiä pieni bambi eteemme ja Eija otti sen takia järkyttävän sivuloikan. Ei kai siinä ollut muuta mahdollisuutta, kuin kuskin jatkaa matkaa edelleen suoraan, ilman ponia. Hieman kirpaisi lentää hiekkatielle turvalleen, mutta enemmänkin minua huolestutti mihin Eija oli lähtenyt. Ponia ei näkynyt mailla halmeilla. Alkoi jo itkettää. En ollut loukannut pahasti, mutta ponin kadottaminen oli jo liikaa.

Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä seuraamaan ponin kavioidenpainanteita. Kävelin puolisen tuntia ennen kuin löysin tamman naapurin kaurapellolta! Voi apua! Ei se sitten parempaa paikkaa löytänyt. Tarkistin ponin ja se tuntui olevan ihan kunnossa. Onni onnettomuudessa sekin toki.

Kapusin takaisin ratsaille. Loppumatka sujui onneksi hyvin, vaikka vauhtia löytyikin edelleen turhan paljon.

9. 1.2009
Saavuin tallille illalla, kun oli jo hieman pimeää. Maassa oli ihanan paljon lunta, joten olin päättänyt ottaa potkurin ja tulla sillä paikalle. Jätin ajokkini tallin nurkalle ja astuin sisään lämpimään ja valoisaan talliin. Poneja oli jo suurinosa sisällä. Kiertelin ja kaartelin ja katselin rauhassa ympärilleni. Yritin samalla hieman lämmitellä käsiäni, koska ne olivat matkalla kerenneet hieman jäätyä. Olihan tuossa potkittu jopa 5 kilometrin matka.

Vasemmalle kohdistui karsina, jossa näin pienen, suloisen tamman. Tunnistin sen oitis Eijaksi. Eija oli heinäkasallaan oikein ahnaasti mutustamassa. Kurotin kädelläni oven yli ja poni nosti päätään katsoakseen, kuka oikein tuli häiritsemään. Rapsutin neitiä hetken aikaa korvan takaa ja kaulalta, jonka jälkeen jätin sen rauhassa syömään hetkeksi. Kävelin varustehuoneen ovelle, avasin sen ja puikahdin sisään. Etsin Eijan harjoja. Löysin pakin, jossa oli Eijan nimi. Otin sen mukaani ja menin takaisin sinne, missä Eija oli.

Avasin Eijan karsinan oven salvan ja menin sisään. Ajattelin hieman harjailla neitiä karsinan puolella. Avasin pakin ja otin esiin kovaharjaksisen harjan. Harjasin Eijan läpikotaisin. Hieman se aina ynähteli tyytyväisenä kun harjailin sitä. Tein silauksen vielä pölyharjalla kertaalleen ja sen jälkeen selvitin myös jouhet sormin, jonka jälkeen vedin ne varovasti piikkisualla erilleen. Poni oli suloinen! Harjaamisen jälkeen jätin ponin rauhaan. Suljin karsinan oven huolellisesti perässäni.

Harjat olivat nyt hieman likaiset, jotenka kävin huvikseni vielä puhdistamassa ne. En millään vielä jaksanut lähteä potkuttelemaan takaisin kotiinpäin. Puhdistin harjat käsin, ilman vettä. Irrotin vain karvoja ja jouhenrippeitä harjaksien välistä. Tämän jälkeen vein harjapakin takaisin sinne mihin ne kuuluivat.

Puolituntia jälkeenpäin kävin sanomassa Eijalle heipat ja lähdin tallista. Oli alkanut satamaan hiljalleen lunta. Otin potkukelkkani ja lähdin suunnistamaan kotia kohti.